Suunniteltu ympäristö - ympäristösuunnittelijan arkea osa 9/10

Äitini muutti tässä vappuna, huhhuh. Rankkaa sellainen. Mutta muutto meni hienosti, ja arkeen on palattu. Äidin uusi asunto sijaitsee Helsingissä, Aurinkolahdessa. Olen aikanaan käynyt Vuosaaressa lukioni ja asunutkin noilla huudeilla, mutta Vuosaari on viime vuosina kasvanut ja kehittynyt huimasti.

Meillä oli tietysti koira mukana reissussa, joten uuden asunnon ympäristöä tuli tarkasteltua ihan lähietäisyydeltä. Tein muutamia havaintoja, mikä sai minut ajattelemaan, että Aurinkolahden suunnitteluun on oikeasti panostettu.

Alueella on hurja määrä asuntoja. Ne on kuitenkin sijoitettu melko kivasti niin, että niiden väliin jää tilaa - ja tila on täytetty puistoilla, puilla, kallioilla ja poluilla. Hetkeäkään ei tule sellainen olo, että talot on survottu paikalleen - vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi.

Myös kävelemiseen ja muuhun kevyeen liikenteeseen on panostettu. Kadut ovat leveitä ja avaria, ja suurimmassa osassa on pyöräilykaista erikseen. Pihamaisia katuosuuksia, joilla on mahdollista esimerkiksi pelata jalkapalloa tai katulätkää, on myös runsaasti. Autot on erotettu kivasti sieltä, missä ihmisten on tarkoitus olla. Kortteleiden välillä kulkee hoidettuja, ja kuitenkin varsin luonnollisen oloisia puistoja.

Noiden puistojen ja avarien katujen ansiosta Vuosaaren paras ja ikävin asia - meri - pilkahtelee silmään useista paikoista, melkein joka välistä. Ranta on suuri ja ihmisten käytössä (turkulaiset voisivat ottaa tästä oppia). On mukavaa, että rantaa pitkin pääsee kävelemään lähes koko Vuosaaren ympäri niin halutessaan. Ja tietysti meren läheisyys luo oman säväyksensä myös äänimaailmaan. Lokkien kirkuna ja tuulen pauhu kuuluvat, vaikka meri ei näkyisikään.

Kiipeilypaikat ovat tärkeitä lapsille - ja ne "omat" lapset koirille.

Osa Aurinkolahden viehätystä on myös ihana Uutela. Se on keidas vain kivenheiton päästä kaikesta muusta, mitä Vuosaarella on tarjota. Minulla on tosin edelleen henkilökohtaisesti vähän paha maku siitä, että Miina Äkkijyrkkä kyyttöineen sai lähteä Uutelan Skatan tilalta. Pidän sekä Äkkijyrkän kierrätystaiteesta että siitä maisemasta, jota laiduntavat lehmät hoitivat ja täydensivät. Ja tämän suhteen mieleeni heräsi myös huoli - kuinka kauan laidunalueet pysyvät avoimina, jos niitä ei laidunneta? Vai laidunnetaanko? En ainakaan enää huomannut aitoja, mutta toivon, että laidunnus alueella jatkuu.

Aurinkolahti on myös tosi siisti alue - osin varmaan siksi, että se on vielä niin uusi, mutta toisaalta myös siksi, että myös siihen siisteyteen on panostettu. Roskiksia on runsaasti ja varsinkin sellaisilla reiteillä, joissa ne ihmiset kulkevat kävellen. Koirille on omia pissatusalueita, vaikkakin ainakin minun koirani kiersi ne kaukaa. Mutta kuitenkin, hyvä yritys ainakin. Lisäksi siisteyteen vaikuttanee myös se, että asuntojen parvekkeita on vähän joka suuntaan - joten kaikki tihutyöt on ainakin teoriassa mahdollista havaita.

Kaiken kaikkiaan Aurinkolahdesta saa sellaisen vaikutelman, että siellä on hyvä olla. Rauhallisuus, elävyys ja avoimuus jotenkin houkuttelevat alueelle. Ja juuri tuo vaikutelma on se, mitä suunnittelulla kannattaa tavoitella - hieno ulkonäkö ei korvaa sitä, että paikka on ahdistava tai siellä on hankala liikkua. Vaikutelma on aina fiilispohjainen juttu, ja se fiilis lähtee meistä ihmisistä. Jos joku tuntuu hyvältä, se on sitä - sen parempaa sääntöä ei ole, eikä vähempään kannata pyrkiä. Tässäkin suhteessa ihminen, toimintatavat ja henkilökohtaiset kokemukset ovat ne tärkeimmät.

Ja kun jokin on tärkeää, sille löytyy aina aikaa, tilaa ja resursseja. Mutta jatketaan tästä aiheesta omana tekstinään ensi kerralla. Olen kovin kiitollinen, jos viitsit tulevaa aihetta ajatellen kertoa, mikä sinulle on tärkeää - mille on aina tilaa. Liittyi se sitten ajanhallintaan, rahaan, asumiseen tai harrastamiseen. Ja toki arvostan myös tähän tekstiin liittyviä kokemuksia Sinun asuinympäristöstäsi.